Likka

maanantai 25. tammikuuta 2016

Faktat pöytään



Meinasin otsikoida tän perinteisen postauksen "Kymmenen faktaa Likasta", mutta se kuulosti liian tylsältä ja sitäpaitsi näitä faktoja taitaa olla yli kymmenen. Mutta suoraan asiaan!

- Yli puolentoista vuoden mittaisen yhteiselon aikana olen tippunut ponilta suurinpiirtein sen 5 kertaa, mutta vain kaksi kertaa kunnolla kyljelleen. Useimmiten olen onnistunut saamaan jalan alleni ja nämä laimeat selästä luiskahdukset ovat tapahtuneet ilman satulaa maastoillessa, mm. ojia ylittäessä tai muuten vaan mäissä tmv..

- Likka on suhtautuu kaikkeen uuteen ja ihmeelliseen aina aluksi suurella varauksella ja joskus on poni järkyttynyt pahasti. Klippaamisesta, veteen menemisestä ja siellä kahlaamisesta sekä uimisesta on jouduttu hiki päässä neuvottelemaan pidemmän kaavan mukaan. Liinassa juoksuttaminenkin oli aluksi lähes mahdotonta, kun poni vähän väliä joko pysähtyi tai kääntyi ympäri.. Jäälle meneminen on ollut viimeisin järisyttävän ihmetyksen aiheuttanut prosessi, mikä ollaan käyty lävitse ja lopulta tajuttu että ahaa, tämähän on ihan älyttömän hauskaa!

- Joskus sille päälle sattuessaan Likka on äärimmäisen innokas hörisemään ihan kaikelle ja kaikille näköpiirissä oleville. Joskus on poni erehtynyt hörisemään myös lehmänmulikoille, kun se näkee niitä kesäisin pellon laidassa.. :D




- Kävin vuokraaminen mielessä koeratsastamassa Likan toukokuussa 2014 kun silloisen ylläpitoheppani oli määrä lähteä takaisin omistajalleen. Muistan kuinka Likan nähdessäni kiinnitin ekana huomiota sen hauskaan tukkaan. En ole yhdelläkään ponilla nähnyt yhtä täydellistä afroa!

- Olen pari kertaa kuullut tallinomistajalta Likan pukittelevan itsekseen karsinassa, jos se joutuu vaikkapa kengityksen takia odottelemaan ulos pääsyä normaalia pidempään. Höslä!

- Likan voi päästää vapaasti menemään pitkillä suorilla ilman pelkoa siitä, etteikö se pysähtyisi. Kunnolla rallittelu pellolla, jäällä tai pitkällä pehmeällä hiekkatiellä on yksi sekä minun että ponin lempparijuttujaasioita!

Oli tosiaan laskettelukypärä kameroineen päässä, saatiin hienoa peltoilumateriaalia :D

- Likka on vahvasti kolmikäyntinen, mutta kyllä siitä tölttiäkin on ainakin joskus irronnut. Aikaisemmalla omistajallaan se oli töltännyt kuulemma melko säännöllisestikin, mutta itse kun en ole koskaan kummoisemmin perehtynyt "perinteisten" issikoiden ratsastamiseen, niin en osaa tuota kyseistä askellajia ponilta pyytää.

- Kuten edellisestä postauksesta mahtoi tulla ilmi, Likka on melkoinen mestari ilmeilemään.

- Edelliseen faktaan liittyen: opetin Likan nostamaan ylähuulta viime kesänä. Temppuhan sinänsä on todella hauska, eikä siitä varsinaisesti ole mitään haittaa, mutta poni on tempun hauskuuden tajuttuaan nostellut huultansa vähän väliä.

- Likka on ollut kahdesti Ypäjällä näyttelyissä ansaiten mahtavat II ja III palkinnot. 

2-vuotias pikku-kakara Ypäjällä, kiitos kuvasta Annakaisa Järvelä


- Niin, ja Likkahan on vallan perso ruoalle. Kaikki menee. Jopa psylliumin se vetää napaansa täydellä rakkaudella, vaikka moni muu saattaa jättää tuon ikävän makuisen mönjän irvistellen syömättä.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Hassu eläin



Likka jaksaa aina piristää pikku tempauksillaan ja komeilla ilmeillään. Hassuja hetkiä ollaan saatu taltioitua myös ratsastuksen ja irtojuoksutuksen parissa.

Nyt on luvassa piiiitkä liuta näitä kaikenlaisia tilannekuvia matkan varrelta. Pahoittelen joidenkin kuvien säälittävää laatua, mutta keskitytäänpä nyt lähinnä niiden sisältöön. ;D

Pitää ottaa varman päälle, ettei likaa takkia




Likka harvemmin ratsastaessa pukittelee, mut keväällä saatiin parin pikku ilopukin tunnelmat taltioitua :D



Tais olla rankka valmennus




Don't mind me :D Inkkariponilla oli hiukan kevyt takapää tuona päivänä




Kauhee kiire, rennon viikon aikana kertyi vähän ylimääräistä virtaa










Huiii!




Kyllä se osaa joskus olla ihan sieväkin :D

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Mitä lammelle on tapahtunut?

Tänään oli ihan älyttömän hyvä talvisää etenkin kahdentoista jälkeen, tätä vuodenaikaa parhaimmillaan! Aurinko paistoi tyhjältä taivaalta, kovimmat -30 astetta lähentelevät pakkaseet olivat väistyneet ja mittari näytti vain -20 astetta. Huhhuh, melkein jo T-paidalla tarkeni! ;)



Aamulla päätettiin lähteä ponien kanssa ekaa kertaa jäälle. Suuntasimme tuttuun rantaan, missä kesäisin käymme usein kahlaamassa ja siemailemassa viileää lammen vettä. Viime käynnistä rannalla onkin jo aikaa, taisi olla elokuuta kun viimeeksi käytiin polskimassa.

Suurta kummastusta aiheutti se, kun poni huomasi että kappas, missä on vesi? Se katsoi jo kaukaa, että en varmana tuohon mene kun tuohan ei näytä yhtään normaalilta. Pienen neuvottelun jälkeen poni suostui onneksi menemään kokeneen konkarin perässä jäälle, mutta stoppasi aivan rannan tuntumaan. Perhana, sinne voi vaikka yhtäkkiä upota, ei todellakaan kannata mennä tämän kauemmas kun en ole ennenkään mennyt!

"Tuolla ne vaan menee.. mut miten ihmeessä ne pysyy pinnalla?"

Jäätiinpä sitten rannalle ruikuttamaan, kun kaveri mennä viipotti edestakaisin rallia pitkän matkaa. Samalla kävimme pientä riitelyä siitä, mennäkö vai eikö mennä. Siinä meni ainakin se ikuisuudelta tuntunut vartti, välillä kokeiltiin eri kohdasta, välillä yritin maastakäsin houkutella ponin jäälle ja välillä taas hyppäsin takaisin selkään.. kunnes yhtäkkiä poni huomasi jään päälle jääneet järviheinienheinien päät. Oho, tuossa on ruokaa! Pakko saada ne heti ihan kaiken varalta, etten vain kuole nälkään! Ei mennyt kuin hetki kun heinien houkuttelemana poni pääsi mitään huomaamattaan keskelle lammen jäätä ja vihdoin pääsin hyppäämään takaisin selkään. Siitäpä vasta hauskanpito alkoikin!

Parin vapaapäivän ja rennon päivän jälkeen oli koneessa kyllä virtaa, mutta ei ihan uskallettu uuvuksiin asti juosta, kun oltiin kentälläkin jo pyörähdetty. Mutta ravattiin ja laukattiin pari kertaa jäällä edestakaisin. Oli hauskaa! Likkakin tuntui nauttivan suuresti, kun se huomasi että täällähän on tilaa mennä!

Vaikka poni ei turhia sätkyile, suhtautuu se kuitenkin aina suurempiin uusiin asioihin varauksella. Monenmonesta kuolettavan pelottavasta asiasta on kuitenkin aina päästy yli, kun on pysytty positiivisina ja todella kärsivällisinä. Joskus aikaisemmin, ekaa kertaa järveen meno oli Likan mielestä ihan mahdoton homma, mutta tarpeeksi pitkän aikaa kun jaksoi hommasta neuvotella, on sen jälkeen poni aina rakastanut järvessä polskimista suuresti! Myöskin klipperi oli ihan kamala tappoase, mutta loppujen lopuksi siitä tulikin ihana ja rentouttava hieroja... :D On se hassu eläin!

perjantai 8. tammikuuta 2016

Vuosi vaihtui jo mutta vielä voi lupailla

Tosiaan, vuosi 2015 jäi taakse jo yli viikko sitten ja tämä vuosi alkoi hauskoissa merkeissä mahtavaa ilotulitusta ihaillellen ja parhaimpien kavereiden kanssa hauskaa pitäen. Kunnon lupaukset jäi tekemättä, mutta parempihan se on myöhään kuin ei milloinkaan keksiä tavoitteita uudelle vuodelle ja yrittää parhaan mukaan toteuttaa niitä.

Likan mielipide vuodesta 2015

Eikun suoraan asiaan, tässä muutama tavoite liittyen hevosteluun ja tähän blogiin:

- Treenaan ponin kanssa enemmän esteitä.
Likka on aikaisemmassa pitkäaikaisessa kodissaan hypännyt kuulemma säännöllisesti. Sieltä lähdettyään, pari kotia ennen minulle tuloa kierrettyään jäi esteilyt huomattavasti vähemmälle. Rehellisesti sanottuna tässä meidän yhteisenä varttia vaille kahden vuoden yhteiselon aikana ollaan hypätty ehkä noin 1-3krt aina kahden kuukauden aikavälillä. Hupsista! Jostain syystä homma on jäänyt, vaikka olinkin joskus vielä pari vuotta sitten innokas virne naamalla kierrellyt estekisoja läheisen ratsastuskoulun suosikkiponien kanssa ja kuvitellut, että oma hevonen tulee sitten olemaan hieno puoliverinen, jolla pääsen kunnolla hyppäämään..

Ihanan Snaige-ponin kanssa käytiin monissa kisoissa vuosien 2012-2013 aikana

Ekoja hyppykertoja Likan kanssa kesällä 2014
Likalla homma vain jäi, kun olen ollut innostunut vähän kaikesta muusta kuin niistä esteistä. Mutta nyt otan itseäni niskasta kiinni käännänkin homman niin että kaivaisin puomit ja tolpat katon alta kentälle useammin! Jos kenttä on pitkään huonossa kunnossa, niin siinä tapauksessa suunnataan maneesille pomppimaan!

- Kokeillaan uusia juttuja.
Tykkään todella paljon harrastaa ponin kanssa monipuolisesti. Siinä säilyy niin oma kuin poninkin mielenkiinto lähes päivittäiseen harrasteluun. Jos kokoajan junnataan kentällä koulua, Likka muuttuu hyvinkin nopeasti reippaasta ja herkästä todella hitaaksi ja inhottavaksi lahnaksi. Tähän mennessä ollaan aktiivisen kouluilun ja maastoilun lisäksi myös tehty säännöllisesti kaikenlaisia maastakäsittelyjuttuja - irtona, narun tai liinan päässä, ohjasajoa jne ja joskus harvemmin hypättykin. Vielä olisi haaveissa (nyt kun tätä lunta on) niin vähitellen totuttaa poni vetämään rekeä tai pulkkaa/suksijalkaa. Myös pari temppua lisää olisi kiva neidille opettaa!





- Käydään maailmalla.
Kävimme viime vuonna ponin ekoissa kisoissa ikinä, vähän pyörähtämässä kouluaitojen sisällä. Likka yllätti minut todella positiivisesti käyttäytymällä ihmeen järkevästi, vaikka tilanne oli pienelle maalaispallerolle varsin epätavallinen, kun muita hevosia oli monin kerroin enemmän kuin kotitallilla. Vaikka oltiinkin lähempänä viimeistä sijaa kuin ensimmäistä sijaa, jäi molemmille todella miellyttävä muisto kokemuksesta. Jos vaikka sitten tänä vuonna uudestaan! Saa nähdä miten nuo esteilyt lähtee käyntiin, jos vaikka kerettäisiin estekisoihinkin kokeilemaan, ken tietää? ;)

Kerroin joskus aikaisemmassa postauksessa meidän vierailusta Veeralla. Tänä vuonna olisi tarkoitus pistää poni traikkuun ja hurauttaa paikan päälle ja tehdä taas kaikkea hauskaa!



- Otan itseäni niskasta kiinni myös postailun suhteen..
Tein tämän blogin muistaakseni joskus keväällä ja kerkesin ennen näitä postauksia aloittamaan tämän homman jo kerran. Silti viime vuoden postaussaldo jäi alle kymmenen postauksen.

"Niinhä sä oot täällä aikasemminki sanonu, et kirjottasit useemmi, mut sit unohat koko blogin olemassaolon jo seuraavana päivänä..." :D

Toki kirjoitan vain fiiliksen mukaan, en halua pakottaa itseäni tähän hommaan, mutta sellainen motikutkutus tuolla tuntuu että voisin ihan oikeasti nyt yrittää ja mulla on paljon! Homma helpottuu varmasti, kunhan pääsen vauhtiin ja saan ensinnäkin tänne uuden ulkoasun. ;)


Mulle saa laittaa postausehdotuksia, parannusehdotuksia tai muuta sellaista vaikka tuonne kommenttiboksiin jos yhtään mieli tekee!

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

..mutta kyllä täällä tarkenee

Ehkä ei nyt maailman muodikkaimmat vaatteet ollut, mutta ainakin tarkeni!
Kyllä -25 asteen pakkasellakin pärjää vallan mainiosti kunhan on vaan tarpeeksi päällä! (tosin tällä kertaa taisi olla hieman liikaakin, mutta parempi niin)

Näin loppiaisen kunniaksi päätettiin Veeran kanssa järjestää kunnon heppailupäivä. Ei mennyt päivä hukkaan, kun tuppasin monet vaatekerrokset päälle ja riensin Veeralle moikkaamaan elukoita ja räpsimään muutamia kuvia auringon paistaessa ihanasti kimaltelevaan pakkaslumeen.

Myöhemmin siirryttiinkin sitten Likan kotitallille, pistettiin poni kuntoon ja lähdettiin kylmyyttä uhmaten hetkeksi kentälle pyörimään. Meille on onneksemme laitettu kentälle hiekan sulana pitävää suolaa, joten olemme välttyneet tuskaisilta kivikova kenttä- ajoilta. Vaikka suolaa onkin vain uralla ja pääty-ympyrällä, pärjää silläkin ihan hyvin nämä pari viikkoa. Jospas sitä lunta kohta tulisi vielä lisää, niin päästäisiin menemään ihan vapaasti koko kentän pinta-alaa käyttäen.

Poni oli vallan pirteä, mutta tuntui kuin kaikki se energia olisi ollut visusti koko paketin sisällä ja poni tuntui kaikesta huolimatta aika sipsuttavalta ja aavistuksen normaalia hitaammalta..




Veera otti aika kuvien lisäksi myös muutamia videopätkiä ja päätinkin niistä koota pikaisesti pienenkoostevideon. Saa nähdä, ostanko jonkun paremman videon editointi-ohjelman kun alkoi tuo Movie Maker jo heti ensikättelyssä tympimään. Pätkät eivät siis mene tällä videolla ihan tismalleen hyvin musiikin tahtiin, mutta don't mind, se nyt on mitä on... nauttikaa! :D


Ei olla tosiaan käyty pitkään aikaan tunnilla, kun vaikean aikataulujen yhteen satuttamisen lisäksi on tässä lähiaikoina hieman saikkuiltu. Mutta jos tässä joskus lähitulevaisuudessa!