Muutaman postauksen jälkeen tulikin tällainen ilmoittamaton pitempi postaustauko. No, mutta jatketaan nyt niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.
Syksy on edennyt jo pitkälle, puut kaljuuntuneet, kipakat ensipakkaset on koettu jo aikapäiviä sitten, luonnon väritys on vaihtunut vihreästä ruskean ja oranssin eri sävyihin. Mä tykkään syksystä todella paljon siihen asti, kunnes alkaa tämä pimeä, märkä, kurainen ja masentavampi marraskuu. Pimeä tulee melkolailla heti kun on kerennyt koulusta kotiin eli eipä siinä paljoa ehdi päivässä valosta nauttimaan. Mutta ei tässä muu auta kuin selviytyä läpi harmaan syksyn. Toivottavasti tulisi pian kunnolla lunta ja pakkasta!
Ponin kanssa ollaan kouluiltu, maastoiltu, puuhailtu kaikenlaista maastakäsin ja silloin tällöin vähän pompittu. Kummemmin ei olla valmennuksiin päästy, kun valmentajamme aikataulut ja mun koulu ovat sattuneet niin pahasti päällekkäin. Kuitenkin mitä tässä nyt ollaan harva päivä valvovan silmän alla käyty, ollaan saatu paljon kehuja kehityksestä. Vaikka ollaan normaaliin tapaan puskailtu ja välillä vähän tavoitteellisemmin yritetty kentällä väännellä, on poni saanut lisää voimaa liikkua tasapainoisemmin ja lyhentynyt ravissa huimasti parempaan pakettiin. Laukkakin on kehittynyt huimasti siitä mistä on lähdetty!
4.10. käytiin jonkin matkan päässä koulukisoissa. Likka ei ole koskaan aikaisemmin ollut kilpailuissa ja itsellänikin oli ollut kahden vuoden tauko ennen sitä. Poni yllätti positiivisesti käyttäytymällä todella järkevästi, ei tuntunut jännittäneen tai pelänneen yhtään mitään, oli vain hirmu innoissaan hörisemässä jokaiselle vastaan tulevalle hevoselle. Rata ei mennyt niin hyvin mitä olisi voinut. Taisin verkata ponia aavistuksen liian pitkään, kun tuntui ettei tamma jaksanut kunnolla enää radalla. Laukan nostaminen kun on suoralla uralla jo muutenkin hieman haastavaa Likalle ja nyt kun tuohon lisättiin ripaus uupuneisuutta, niin laukat me esitettimme muutamalla askeleella hienosti perunan muotoisella ympyrällä. No, mutta ensi kerralla osaan ehkä verkata lyhyemmän aikaa tehokkaammin ja keskittyä itsekin radalla. Tärkeintä oli, että saatiin kokemusta ponin kanssa!
Tällä hetkellä Likka on ollut sairaslomalla jo melkein viikonpäivät, kun tallillamme riehunut flunssa pääsi kiusaamaan sitäkin. Onneksi ei pientä kuumeilua ja muutamaa köhäisyä kummempaa Likassa ole esiintynyt (vielä, *koputtaa puuta*) ja tänään ponilla olikin vihdoin normaali lämpö. Toivottavasti tuo ei enää tuosta nousisi.
Nyt kunhan issikka tuosta paranee ja päästään takaisin normiarkeen, koitan saada jostakin hankittua itselleni hovikuvaajan vaikkapa joku viikonloppu niin saisin taas pitkästä aikaa näpytellä kunnon postauksen. Laitanpa tähän kuitenkin vielä loputkin maistiaiset kuluneelta ajalta niin ei ihan tylsää ja mustavalkoista postausta tarvitse julkaista.
Syynä näihin huonolaatuisiin kuviin on se, että järkkärimme päätti ottaa lopputilin. Nyt se makoilee jossakin korjaajan hoivissa, jospas se joku kaunis päivä tulisi takaisin kotiin jatkamaan töitä niin ei tarvitsisi kärsiä näistä huonolaatuisista kuvista!
 |
| Heinäkuussa vierailimme Veeralla. Kahden päivän aikana kerkesimme rallittelemaan pellolla, uimaan (oli eka kerta ikinä kun Likka uskalsi kunnolla uida!), pomppimaan vähän kentällä ja fiilistelemään tunnelmallisella maastoretkellä keskellä yötä |
 |
| Nauratti kun ponilla oli hiiiirmusesti intoa uudessa paikassa |
 |
| Hyvin sulautui poni joukkoon.... |
 |
| ...ja löysi hyvinkin pian komean rapsuttelukaverin |
 |
| Eräänä kuumana loppukesän päivänä otettiin äkkilähtö raviradalle |
 |
| Vajaa kaksi viikkoa sitten muisteltiin vähän kuinka esteitä tulisi ylittää |
