Kukkuu!

Muutaman postauksen jälkeen tulikin tällainen ilmoittamaton pitempi postaustauko. No, mutta jatketaan nyt niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.

Syksy on edennyt jo pitkälle, puut kaljuuntuneet, kipakat ensipakkaset on koettu jo aikapäiviä sitten, luonnon väritys on vaihtunut vihreästä ruskean ja oranssin eri sävyihin. Mä tykkään syksystä todella paljon siihen asti, kunnes alkaa tämä pimeä, märkä, kurainen ja masentavampi marraskuu. Pimeä tulee melkolailla heti kun on kerennyt koulusta kotiin eli eipä siinä paljoa ehdi päivässä valosta nauttimaan. Mutta ei tässä muu auta kuin selviytyä läpi harmaan syksyn. Toivottavasti tulisi pian kunnolla lunta ja pakkasta!

Ponin kanssa ollaan kouluiltu, maastoiltu, puuhailtu kaikenlaista maastakäsin ja silloin tällöin vähän pompittu. Kummemmin ei olla valmennuksiin päästy, kun valmentajamme aikataulut ja mun koulu ovat sattuneet niin pahasti päällekkäin. Kuitenkin mitä tässä nyt ollaan harva päivä valvovan silmän alla käyty, ollaan saatu paljon kehuja kehityksestä. Vaikka ollaan normaaliin tapaan puskailtu ja välillä vähän tavoitteellisemmin yritetty kentällä väännellä, on poni saanut lisää voimaa liikkua tasapainoisemmin ja lyhentynyt ravissa huimasti parempaan pakettiin. Laukkakin on kehittynyt huimasti siitä mistä on lähdetty!

4.10. käytiin jonkin matkan päässä koulukisoissa. Likka ei ole koskaan aikaisemmin  ollut kilpailuissa ja itsellänikin oli ollut kahden vuoden tauko ennen sitä. Poni yllätti positiivisesti käyttäytymällä todella järkevästi, ei tuntunut jännittäneen tai pelänneen yhtään mitään, oli vain hirmu innoissaan hörisemässä jokaiselle vastaan tulevalle hevoselle. Rata ei mennyt niin hyvin mitä olisi voinut. Taisin verkata ponia aavistuksen liian pitkään, kun tuntui ettei tamma jaksanut kunnolla enää radalla. Laukan nostaminen kun on suoralla uralla jo muutenkin hieman haastavaa Likalle ja nyt kun tuohon lisättiin ripaus uupuneisuutta, niin laukat me esitettimme muutamalla askeleella hienosti perunan muotoisella ympyrällä. No, mutta ensi kerralla osaan ehkä verkata lyhyemmän aikaa tehokkaammin ja keskittyä itsekin radalla. Tärkeintä oli, että saatiin kokemusta ponin kanssa!

Tällä hetkellä Likka on ollut sairaslomalla jo melkein viikonpäivät, kun tallillamme riehunut flunssa pääsi kiusaamaan sitäkin. Onneksi ei pientä kuumeilua ja muutamaa köhäisyä kummempaa Likassa ole esiintynyt (vielä, *koputtaa puuta*) ja tänään ponilla olikin vihdoin normaali lämpö. Toivottavasti tuo ei enää tuosta nousisi.

Nyt kunhan issikka tuosta paranee ja päästään takaisin normiarkeen, koitan saada jostakin hankittua itselleni hovikuvaajan vaikkapa joku viikonloppu niin saisin taas pitkästä aikaa näpytellä kunnon postauksen. Laitanpa tähän kuitenkin vielä loputkin maistiaiset kuluneelta ajalta niin ei ihan tylsää ja mustavalkoista postausta tarvitse julkaista.

Syynä näihin huonolaatuisiin kuviin on se, että järkkärimme päätti ottaa lopputilin. Nyt se makoilee jossakin korjaajan hoivissa, jospas se joku kaunis päivä tulisi takaisin kotiin jatkamaan töitä niin ei tarvitsisi kärsiä näistä huonolaatuisista kuvista!

Heinäkuussa vierailimme Veeralla. Kahden päivän aikana kerkesimme rallittelemaan pellolla, uimaan (oli eka kerta ikinä kun Likka uskalsi kunnolla uida!), pomppimaan vähän kentällä ja fiilistelemään tunnelmallisella maastoretkellä keskellä yötä

Nauratti kun ponilla oli hiiiirmusesti intoa uudessa paikassa

Hyvin sulautui poni joukkoon....

...ja löysi hyvinkin pian komean rapsuttelukaverin

Eräänä kuumana loppukesän päivänä otettiin äkkilähtö raviradalle

Vajaa kaksi viikkoa sitten muisteltiin vähän kuinka esteitä tulisi ylittää

Imppariponin kuulumiset

Ei, ei ollu inkkariponi vaan imppariponi! :D

Tosiaan, en olekaan kirjoitellut taas kahteen viikkoon. Olin itseasiassa kerennyt jo unohtaa tämän koko blogin olemassaolon.. Mutta tuossa äsken tuli ajatus, että voisi tänne vähän päivitellä kuulumisia. Nyt tulee sitten kuulumiset pidemmältä ajanjaksolta ollos hyvä:

Kuun ensimmäiset kolme päivää (ke, to, pe) maastoiltiin reippahasti ja käytiin yhtenä päivänä järvessäkin. Oli toinen kerta kun sain ponin sen verran syvälle, että se ihan kunnolla ui. Aikaisemmalla kerralla se oli astetta hankalampaa ja järkytys sen jälkeen oli melkoinen, mutta nyt homma onnistui jo hieman paremmin. Jospa poni vielä joku päivä lähtisi mielellään suoraan uimaan kun sen syvemmälle käsken. Kyllä siitä vielä uimari tulee kun on muutenkin jo niin vesipeto!

Vesipeto keväällä

Likka sai uusia ystäviä, lehmät pelkäsivät enemmän ponia kuin poni kokonaista lehmälaumaa

Lauantaina ponilla oli vapaapäivä, kun en omilta kiireiltäni tallille kerennyt.

Sunnuntaina tallille mennessäni sain unohtaa koulutreenisuunnitelmani. Harjatessani takajalkoja, huomasin ponin oikean takasen olevan aivan pökkelö muihin jalkoihin verrattuna. Se oli tasaisesti turvonnut kintereestä vuohiseen. Lämpöeroa ei kyllä kummoisemmin ollut, eikä poni ontunut, mutta pökkelöjalkahan se oli. Löysin myös luultavasti hieman syvemmän pistohaavan. Imppari, jes! Ja ei muuta kun kylmäämään, kävelyttämään ja toisen kylmäyksen jälkeen haudetta koipeen....

Siinä menikin sitten pari päivää kylmäillessä, talutellessa ja haudetta kääriessä. Onneksi jalka kuitenkin parantui hyvin nopeasti.

Keskiviikkona Veera tuli mukaani tallille. Jalka tuntui jo normaalilta, joten päätettiin palata pikkuhiljaa back in the business. Menin ilman satulaa kentällä käynti-ravi-siirtymiä, ympyröitä sun muuta ja parit väistöt. Poni vaikutti jo heti laitumelta sitä hakiessani varsin pirtsakalta ja ennakoin sen olevan reipas höselö ratsastaessa, mutta eipä ollutkaan! Lipi meni oli parin pysähdysten jälkeen yllättävän mukava, herkkä ja juuri sopivan reipas. Oli myös mukavan rento ja vaikutti siltä, että motivaatiota kentällä työskentelyyn oli nyt enemmän kuin pitkään aikaan. Menimme kuitenkin suht rennolla otteella, kun ei muutaman rennon käyntipainotteisen päivän jälkeen kehdannut ihan hikitreeniä vetästä.

Kissa on lähes aina mukana silloin kun mulla on joku kuvaaja tai ope. Ja kyllä se joskus muutenkin saattaa ilmentyä kentälle kesken kaiken. :D Hassu Pinni!

Muutama päivä siinä taas rennosti maastoiltiin - kiipeiltiin ihanat maisemat tarjoavalla "vuorella", viiletettiin tukka putkella ja käppäiltiin kovemmalla tiellä pitkin ohjin. Vaikka enemmän tykkään vauhdikkaista maastolenkeistä, on välillä ihan älyttömän kiva vain kävellä rauhassa ja ottaa ehkä pieni hölkkäpätkä. Ei se ponikaan aina jaksa täysillä rallittaa.

Maanantaina olimme Ainon kanssa jo tallilla kamera ja poni valmiina tuntia varten. Viimehetkellä tunti siirtyikin seuraavalle päivälle, joten annoin Ainon kokeilla ponia pitkästä pitkästä aikaa. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa kun joku muu ottaa ponini ohjakset käsiinsä. Poni näyttää sivusta katsottuna jotenkin vain niin erilaiselta kuin miltä se tuntuu ratsastaa. :D





Tiistaina meillä olikin sitten vihdoin tunti valvotun silmän alla. Aluksi teimme jokakertaisen alkukatsauksen, ravattiin ja laukattiin keskiympyrällä. Poni tuntui jo heti alussa miellyttävän reippaalta ja herkältä. Ei tarvinut aloittaa tuntia muistuttamalla, että kyllä ne takajalatkin pitää mukaan ottaa. Alkumietintöjen jälkeen aloimme tekemään voltteja reilusti taipuneesti, voltit pyrittiin pitämään mahdollisimman pieninä, käännettiin ulkopohkeella, annettiin ulko-ohjasta tilaa ja pidettiin tuntuma sisäohjassa. Tarkoituksena oli saada selkärankaa liikkeelle ja poni hakemaan ulko-ohjan tuntumaa kun sitä sitten myöhemmin sille tarjottiin. Tehtävä olikin todella hyvä, sillä en ole koskaan (tai ainakaan kovinkaan usein) saanut Lipin ulko-ohjaan noin tukevaa, mutta kevyttä tuntumaa kuin tämän tehtävän jälkeen. Teimme myös pohkeenväistöjä, eteenratsastusta ja kaikenlaista hienosäätöä. Ravissa poni oli parempi kuin koskaan ja saamme joka tunti kehuja, että se kehittyy aina hieman kerta kerralta. Laukan treenaaminen on kuitenkin jäänyt vähän vähemmälle kun noh, se on meille molemmille haastavaa, epämiellyttävää. Mun pitäis ottaa itteeni (ja ponia niskasta) kiinni ja alkaa oikeesti nyt treenaamaan sitä, kun vielä on kenttä toistaiseksi sula ja siinä pystyy huoletta laukkailemaan. Ei voi ikinä tietää millon ne pakkaset taas tulee.. :D

Hohhoh, pitänee yrittää kirjoittaa useammin, niin ei tarvitse näin paljon muistista kaivella parin viikon takaisia ratsastuksia, imppareita sun muita tapahtumia. :D Voisin väsäillä joku päivä jotain erilaista postausta, kuin tätä tylsää kuulumispaapaamista.

Tänään kävimme reippaalla maastolenkillä ravinponin kanssa. Lipi pääsi laukkaamaan oikein kovaa ja Romeo-poni kiitämään ravia pienillä töppösillään. Ai että oli kivaa! :)

Mahtavista kuvista kiitos Aino ja Veera!

Synttärisankarin kakku ja estehyppelöt + ostoksia

Likka sai tänään 10-vuotissynttäreidensä kunniaksi tyylikkään synttärikakun, jonka me suurella vaivalla kokkasimme Veeran kanssa. Näytti ainakin maistuvan (ponille, jolle nyt maistuu mikä tahansa ruoka, monelle epämiellyttävän makuinen Psylliumikin menee hyvin).

Kakkukahvien ja laulujen jälkeen hoidimme ponin yhteisvoimin valmiiksi ja suuntasimme sitten kentälle, jonne olimme jo valmiiksi rakentaneet kolme estettä. Oli kolmen - neljän laukka-askeleen sarja ja suhteutettu linja. Kaksi ristikkoa (jotka ensimmäisten hyppyjen jälkeen nostettiin pystyiksi) ja okseri. Okserin alle laitoimme kentän laidalta valkoiset "kirjainkanisterit" tms etteivät kaikki esteet olisi olleet yhtä tylsän näköisiä.

Kakkuun tuli siis kuivattuja leipiä, melassia, heppanameja, kauraa, ripaus suolaa, voikukka ja voikukan lehtiä sekä apilan kukkia.

Likka ei ole hetkeen taas nähnytkään esteitä, joten nyt kun kerta kuvaaja/avustaja saatiin matkaan niin oli oikein oivallinen hetki palata asiaan.

Ennen ensimmäiselle esteelle suuntaamista verkattiin tehden paljon siirtymiä ja pienehköjä voltteja. Yritin saada näin kesälämpimillä normaalia laiskemman ponin hieman aktiivisemmaksi. Alussa poni tuntuikin hieman tahmealle, mutta kun päästiin esteiden pariin, alkoi sekin pikkuhiljaa innostua ja pistelikin menemään astetta reippaammin.

Aluksi tultiin jokainen este yksittäisenä. Tämän jälkeen hypättiin muutaman kerran sarjaa ja suhteutettua vähän nostaen esteitä kun tuntui sujuvan.

Saatiin yleisöä jo alkuverkkoihin.

Jätettiin hyppytreenit sen verran lyhyiksi, että ponilla ei kunto eikä into kerennyt loppua. Käytiin vielä tallin lähellä olevalla vesihaudalla. Tutustuimme kyseiseen erikoisuuteen joskus toukokuun puolella. Silloin kesti tovi ennenkuin poni uskalsi edes etujalkojaan sinne laittaa, vaikka olihan se viime kesänä oppinut järvessä polskimisestakin nauttimaan. Ajan kanssa oppi poni vesihautaankin menemään ja menee sinne nykyään todella helposti! :) Ja ilmeisesti tykkää.

Lopuksi luovutin ponin Veeralle. Parit vesihaudan ylitykset ja loppuverkat kentällä.

Oon sen verran kouluratsastaja, etten kehdannut luopua rakkaasta kouluraipasta edes esteharjoitusten ajaksi. :D Ei vaan, mun mielestä se on parempi jos on yhtään eteenpäinpotkittavampi hevonen eikä se tuntunut mitenkään ainakaan haitaksi olevan.

Tähän loppuun vielä kuvat eilisen pikkuostoksista. Alunperin kauppalistaan kuului vain naruriimu, mutta mukaan tuli puolivahingossa uudet ratsastushousut Back2back (jalassa ratsastuskuvissa) ja vaaleanpunaiset pintelit Horse Guard.

Pitääkin ruveta vähän useammin hyppäämään kun olikin päässyt unohtumaan kuinka hauskaa se onkaan!

Lyhyesti mutta ytimekkäästi

Jep, oon jo aikaisemmin kirjoittanut tänne muistaakseni kaksi taikka kolme postausta, jotka kuitenkin hyvin pian päätyivätkin hautaan ilman kummoisempaa muistelutilaisuutta...

Koska olen jo siis kerran tämän niinsanotusti aloittanut, en jaksa uudestaan alkaa kummoisempaa aloituspostausta kirjoittelemaan. Tai noh, ei tästä nyt suoraan asiaankaan kehtaa mennä niin jos nyt lyhyesti kertoisin itsestäni ja suunnitelmista tämän blogin suhteen:


Olen siis 15-vuotiaaksi ikääntynyt, iloinen, (aika ajoin ehkä hieman turhankin) nauravainen ja säännöllisin väliajoin noloihin tilanteisiin ajautuva positiivisella asenteella varustettu tyttö. Vaikka saatankin joillekin ihmisille ensisilmäyksellä näyttää rauhalliselta ja puoliksi pystyynkuolleelta ihmiseltä, olen kuitenkin oikeasti pientä kiirettä ja menoa rakastava reipas ja sosiaalinen tyttö.

Asun pienehkössä mutta varsin mukavassa kylässä metsän keskellä. :D Meiltä löytyy omasta pihasta tällä hetkellä kahdeksan kanaa ja kaksi koiraa - jackrussellinterrieri Saana "Santtu" ja venäjänajokoira Toma. Ja meiltä muutaman kilometrin päässä mukavalla maalaistallilla asustaa ponini, Likka, joka tuleekin olemaan blogin ehdoton päätähti. Kyseisetä ponista melko täyteläinen tietopaketti löytyy täältä.

En osaa luvata mitään postaustahdista. Kirjoitan silloin, kun on asiaa ja intoa kirjoittaa, sillä tiiän ettei mun kirjottamisesta tuu mitään jos siitä tulee pakkopullaa.

Yritän mahdollisimman pian saada ulkoasusta suht siedettävän näköisen, kunhan jaksan asiaan paneutua.



Huh, ensimmäinen, lyhyt mutta ytimekäs postaus saatu päätökseen. Katsotaan mitä tästä tulee, vai tuleeko mitään. Mun aikaisemmilla blogeilla kun ei ollut kuin parin sivun mittainen historia, joten ei tiedä mitä tältäkään odottaa. :D Motivaatiota ja ideoita ainakin löytyy.

Annetaan ajan näyttää..

Postauksen kuvista (paitsi koirakuva) iso kiitos Aino ja Veera