Aloitetaanpa toukokuun 29. päivän pikku estetreeneistä, joihin sain värvättyä ahkeran hovikuvaajan- ja orjan, Veeran. Pystytimme kentälle kaksi estettä lävistäjälle kahden laukka-askeleen sarjaan - pystyn ja okserin. Helppo tehtävä, mutta pidemmän hyppytauon jälkeen homma ei ollutkaan maailman yksinkertaisinta. Alkuverkan siirtymisien, lisäysten ja volttien jälkeen puomit lentelivät pari kertaa ratsastajan töppäilyjen vuoksi, mutta hyviäkin hyppyjä tuli yllättävän hyvin ja voin olla kyllä ihan tyytyväinen.
Poni innostui asiasta ja liiteli varmuuden vuoksi suuremmalla ilmavaralla yli esteiden
Näin voi käydä, jos ratsastaja ei ole ihan täysillä mukana hommassa :D
Okserin hypyt näyttivät pääosin tältä, poni liioitteli ja noh, ehkä parempi istunta ensi kerralla!
...mutta tulihan niitä siistejäkin hyppyjä!
Lopuksi kävimme vielä tsekkaamassa vesihaudan, kastuttiin molemmat ihan kunnolla siinä räiskeessä
Sitten vähän tuoreempiin uutisiin. Muutimme viikko sitten sunnuntaina Veeralle "lomailemaan" ainakin kuukaudeksi. Likka pääsi siellä hyvälle, köyhälle ja suurelle luonnonlaitumelle mukavaan laumaan, mikä on vain hyvä asia ponin mahalle. Ihan ei ole neiti kuitenkaan tyhjän panttina seissyt. Olemme mm. käynyt 3h (taukoineen) pitkällä käyntivaelluksella, puuhailtu maastakäsin, ratsastettu päitsillä (tilasin juuri oikeat kuolaimettomatkin), temppuiltu ja kahlailtu järvessä. Ja kyllä, on ollut hauskaa!
Pikku vaelluksellamme pidimme samalla pikku ponimiitin kimon issikkaystävämme ja omistajansa kanssa
Pitkästä aikaa päitsillä maastoon!
Kuten huomata saattaa, Likan harjakin on kokenut pienen muodonmuutoksen
Ponin mielipide uudesta fledasta (harja vielä siistimättä)
Pikku vesipeto elementissään
Mun piti alunperin tulla vain tekemään iltatallia, mutta auringon ilmestyttyä pilvisen päivän päätteeksi, lähdettiin extemporee villasukat jalassa rannalle polskimaan ja napsimaan kuvia poneista. Kiitos ihanista kuvista Veera!
Nyt voidaan rennon meiningin ohella nauttia hyvästä seurasta, runsain määrin mahtavista ja laadukkaista kuvista ja toivon mukaan jossain vaiheessa myös ihanista helteistä. Niitä odotellessa...
Keskiviikkona Veera päästi mut hetkeksi poninsa selkään, viime kerrasta olikin tovi aikaa
Eilen saimme hurjasti korjattua mun istuntaa suoremmaksi ja tasapainoisemmaksi tehokkaalla valmennuksella. Kun mun ruotoa saatiin aika ajoin suoristettua, ryhdistäytyi ja suoristui ponikin kummasti!
Perinteisen alkukatsauksen jälkeen aloitettiin ihan yksinkertaisesta tehtävästä - käännyttiin aina lyhyen sivun keskeltä pitkän sivun kulmaa kohti, eli teimme kentästä ikäänkuin suunnikkaan muotoisen. Käännöksen jälkeen eteenratsastus tuntumaa kohti. Käännöksessä minun tuli kiinnittää huomiota siihen, ettei ylävartaloni kierry tapojensa mukaan vasemmalle eikä vasen kantapää lähde seikkailemaan eteen alas. Homma saatiin onnistumaan hyvien mielikuvien avuin - kuvittelin tennispallon jalkataipeeseeni ja jonkun työntämään oikeaa olkapäätäni taakse. Tehtiin samaa tehtävää myös laukannostot mukaan ottaen, ja kumma kyllä helpottui ponin laukannostot huimasti kun sain istuntaa vähemmän vastustamaan laukka-apuja!
Tajusin tunnilla, että ponin laukkahan on todellakin kehittynyt ja alkaa pikkuhiljaa muistuttaa kunnon laukkaa
Teimme myös ympyränpienennyksiä ja -suurennuksia varsin nopeaan tahtiin, ravissa sekä laukannoston kera. Tämän jälkeen siirryimme ratsastamaan ympyrää kuvitellen sen olevan kahdeksankulmainen junarata - käännös ja eteenratsastus, samalla tarkkaillen, ettei ponin ulkoetujalka lähde liiraamaan ulos. Ratsastimme myös neliöllä tehden voltteja ja tarkkailtiin mun vasenta jalkaa jalustimella. Kantapää meinasi vääjäämättä painua eteen alas ja näinollen myös lonkkani ei voinut rentoutua - vinouteni korostui entisestään. Kun löysin tuntuman jalustimen koko pinnalle, sain kunnon Ahaa!-elämyksen. :D Homma helpottuu huomattavasti, kun on itse suorana.
Tästä kuvasta voi havainnoida ongelmat - ylävartalo on kiertynyt vasemmalle ja vasen jalka painuu eteen
Niin kiva kuin niistä viimeisistä kevyellä ja tasapainoisella ponilla mennyistä raviympyröistä olisi ollut aloittaa, jouduimme lopettamaan, sillä niin ponilla kuin ratsastajallakin alkoi puhti loppua koneesta. Mutta hyvillä mielin, hurjasti saimme loistavia vinkkejä ja ennenkaikkea niitä hyödyllisiä Ahaa!-elämyksiä. :) Nyt on vaan yritettävä päästä useammin tunneille, kun talvella jäi varsin vähäiseksi tuo valvovan silmän alla ratsastelu...
Sain onnekseni kuvaajan mukaan taltioimaan tuntia. Alla lyhyehkö kooste valmennuksen "tähtihetkistä" :D
Pääsin tänään ahkeraksi este- ja kuvausorjaksi Veeralle. Hyppytouhuilujen jälkeen suunnattiin Likan tallille juoksuttamaan ponit. Alla lyhyt videokooste päivästä ja kuvia ponien riekkumisista.
Kissa tuli vahtimaan ponien urheiluhetkeä ja sai myöhemmin uteliaan turvan kannoilleen :D Kiitos kuvista Veeralle!
