Synttärisankarin kakku ja estehyppelöt + ostoksia

Likka sai tänään 10-vuotissynttäreidensä kunniaksi tyylikkään synttärikakun, jonka me suurella vaivalla kokkasimme Veeran kanssa. Näytti ainakin maistuvan (ponille, jolle nyt maistuu mikä tahansa ruoka, monelle epämiellyttävän makuinen Psylliumikin menee hyvin).

Kakkukahvien ja laulujen jälkeen hoidimme ponin yhteisvoimin valmiiksi ja suuntasimme sitten kentälle, jonne olimme jo valmiiksi rakentaneet kolme estettä. Oli kolmen - neljän laukka-askeleen sarja ja suhteutettu linja. Kaksi ristikkoa (jotka ensimmäisten hyppyjen jälkeen nostettiin pystyiksi) ja okseri. Okserin alle laitoimme kentän laidalta valkoiset "kirjainkanisterit" tms etteivät kaikki esteet olisi olleet yhtä tylsän näköisiä.

Kakkuun tuli siis kuivattuja leipiä, melassia, heppanameja, kauraa, ripaus suolaa, voikukka ja voikukan lehtiä sekä apilan kukkia.

Likka ei ole hetkeen taas nähnytkään esteitä, joten nyt kun kerta kuvaaja/avustaja saatiin matkaan niin oli oikein oivallinen hetki palata asiaan.

Ennen ensimmäiselle esteelle suuntaamista verkattiin tehden paljon siirtymiä ja pienehköjä voltteja. Yritin saada näin kesälämpimillä normaalia laiskemman ponin hieman aktiivisemmaksi. Alussa poni tuntuikin hieman tahmealle, mutta kun päästiin esteiden pariin, alkoi sekin pikkuhiljaa innostua ja pistelikin menemään astetta reippaammin.

Aluksi tultiin jokainen este yksittäisenä. Tämän jälkeen hypättiin muutaman kerran sarjaa ja suhteutettua vähän nostaen esteitä kun tuntui sujuvan.

Saatiin yleisöä jo alkuverkkoihin.

Jätettiin hyppytreenit sen verran lyhyiksi, että ponilla ei kunto eikä into kerennyt loppua. Käytiin vielä tallin lähellä olevalla vesihaudalla. Tutustuimme kyseiseen erikoisuuteen joskus toukokuun puolella. Silloin kesti tovi ennenkuin poni uskalsi edes etujalkojaan sinne laittaa, vaikka olihan se viime kesänä oppinut järvessä polskimisestakin nauttimaan. Ajan kanssa oppi poni vesihautaankin menemään ja menee sinne nykyään todella helposti! :) Ja ilmeisesti tykkää.

Lopuksi luovutin ponin Veeralle. Parit vesihaudan ylitykset ja loppuverkat kentällä.

Oon sen verran kouluratsastaja, etten kehdannut luopua rakkaasta kouluraipasta edes esteharjoitusten ajaksi. :D Ei vaan, mun mielestä se on parempi jos on yhtään eteenpäinpotkittavampi hevonen eikä se tuntunut mitenkään ainakaan haitaksi olevan.

Tähän loppuun vielä kuvat eilisen pikkuostoksista. Alunperin kauppalistaan kuului vain naruriimu, mutta mukaan tuli puolivahingossa uudet ratsastushousut Back2back (jalassa ratsastuskuvissa) ja vaaleanpunaiset pintelit Horse Guard.

Pitääkin ruveta vähän useammin hyppäämään kun olikin päässyt unohtumaan kuinka hauskaa se onkaan!